Runojani

Päivi Soikkeli

Kesä

Ja yht; äkkiä minä muistin matot,
ja lauantai päivän pienenä.
Ja pilvet, kuinka valkoisia voivatkaan
olla pilvilampaat.

Katselin niitä matolla selälläni,
pienten pulleiden lapsensormieni välistä.
Ja välistä sujahtelivat räystäspääskyt pesiinsä,
kuin lähiön asukkaat markettimatkallaan,
ja poikaset suut ammollaan odottivat huomiota.

Silloin oli kesä…. lapsuuden kesä.
Ja Äiti oli paistanut piirakoita….

Äitini

Kun sinä synnyit, mummu oli
haudannut kolme Toivoa ja
yhden Alman, Istuttanut punaisiin
emalikattiloihin jokaiselle
pikkuiselle tertturuusun,
eteisen ikkunalle.
Ruusut kukkivat joka vuosi,
kunnes venäläiset ampuivat
tohjoksi.

Samana vuonna kun täytit 17,
kävelit Sakkolasta Vainikkalan
asemalle yksin.
Kun et voinut jättää lehmiä,
eikä niitä huolittu junaan.
Vainikkalan asemalta pääsit
Äänekoskelle lehmivaunussa.

Mukanasi mummulta saatu toivo
joka on kulkenut suvussa.

Minä

Minä synnyin kun heinänteko oli kesken.
Teillä oli paljon huolia ja paljon työtä ja
lapsiakin tarpeeksi.
Silti te otitte minut syliin kun minua itketti.

Olin sairas, te veitte minut lääkäriin, vaikka
maitotili ei ollut vielä tullut.

Te veditte minua suksikelkassa linja-autolle,
kun minun piti mennä sairaalaan.

Naapurit säälivät teidän vaivojanne.
Te heijasitte minua sylissänne, minä tarvitsin
niin paljon työtä ja huolenpitoa.
Teissä oli tilaa minulle ja minun vaivoilleni.

Ja voi ihme! Minussakin on tämä sama tila.
Kiitos siitä teille!

Lapseni

Kun sinä synnyit,
oli pakkanen.
Minulla oli opiskelut kesken,
ja aikuistuminen hukassa.
Sain 1330 g vastuuta sinusta.
enkä olisi enempään
pystynytkään.

Jätin kirjat, painoin sinut
vasten tytön sydäntäni.

Heijasin sinua kun sinua
itketti.
Minua itketti kun apulaislääkäri
antoi sinulle tikkarin, ja minä en saanut.
Epistä, sinä sait komeat kipsihousut,
ja minä jouduin äidiksi liianaikaisin.

Mutta me ymmärsimme toisiamme,
ja voi ihme sinussakin oli tämä toivo!

Enkelipoika

Pikkuinen poika kuin oravan reppu.
Silmissä tähdet ja housussa peppu.

Silitä tuota otsannukkaa,
kuuntele kuinka tuhinaa pukkaa.

Vastahan äitisi vatsassa uit,
nyrkilläs napaa sisältä suit.

Nimeksi annoimme sinulle Jussin,
Kaappiin varasimme lelupussin.

Sairaalassa 1.

Pienenä poikana synnyit sä meille.
Nyt minä viritän tarinan teille.

Painoa oli noin kilo ja risat,
siitä ne alkoi ne kasvukisat.

Keuhkosi oli niin hauraat vielä,
kotina pitkään sairaala siellä.

CP-vammaksi totesi setä,
ketä me pyydämme kummiksi ketä?

Joskus voi aivoista ratketa suoni,
silloin voi menosta katketa juoni.
Vamma voi myös uuden elämän antaa,
yhdessä voimme huolia kantaa.

Kummiksi pyysimme Peran ja Ansun,
yhdessä katsoimme Pikku Kakkosen Ransun.

Sairaalassa 2

Sairaalassa tuli mulle suru,
tässä itkee äidin pikku muru.

Kukaan ei kai mitään enää piittaa,
Hilkka-täti kintaalla vain viittaa.

Näettekö pienen pojan surun?
Mistä löydän pienen ilon murun.

Jalkani on pelkkää moskaa,
en jaloilleni pääse koskaan.

Osastolla kiertää kumma huhu,
minulle ei kukaan siitä puhu.

Ehkä saisin kohta kotiin tulla?
Ikävä on yksin täällä mulla.

Kuinka saatoitte mun tänne yksin jättää?
Joku tässä jutussa nyt mättää.

Leikellä nyt ihan hyvät jalat,
kirurgi kai uusi jarrupalat.

Isänä minulle

Ihan kohta alan,
minä korjata.
Isän kanssa jalan-
tukipukkia.
Sitten otan naulan,
alan naulata,
Avaan pakin, laulan
Mato Valtosta.
Lippalakki mulla
valuu silmille.
Jospa saisin kaiken,
ottaa filmille.
Kuka antais isälle
neuvon kultaisen.
Ettei tekis liikaa,
eteen lapsien.
Ihan kohta alan,
sitä lohduttaa.
Ei isän tarvi aina,
paljon osata.
Minun kärkiväli,
olkoon rempallaan.
” Ollaan hyvät jätkät,
sanotuksi saan.”

Anna Äiti minun ?

Anna äiti minun ,
itse yrittää.

Ettei tarvi sinun,
aina avustaa.

Tästä otan sukan,
jalkaan viritän.

Vielä siilitukan,
kampaan silitän.

Inva-taksi kohta,
pihaan hyristää,

Pikku-veli tuossa
mennä jyristää.

Pyörätuolin tyynyt,
pistän paikalleen.

takinliepeet tungen,
tyynyn taipeeseen.

Tässä lähtee poika,
kouluun kirkolle.

Muista antaa lappu,
luokkaan Pirkolle.
Iloinen on mieli
itse tein mä sen.

Kiitos äiti kulta,
mun annoit tehdä sen.

Sotia?

Oliko äiti sotia täällä?
pienessä kylässä mäen päällä?

Onkohan täälläkin ammuttu lapsi?
Tuli ohjelma siitä kanavalla kaksi.

Minua pelotti katsoa sitä,
mieleeni nousi vaikka mitä?

Onkohan lapset turvassa täällä?
Pienessä kylässä mäenpäällä.

Jos meillekin tulee se paha setä?
Ä iti ketä me pyydämme turvaksi ketä?

Pappa

Tahtoisin istua aina,
Papan kanssa penkillä.
kuunnella tarinoit,
mehtä rosvoista.
Pappani paras tarina
mehtä rosvoista puhuu.
Miehet vaan istuu penkillä
vaikka Mummu kuinka huhuu.

On Papalla päivät vähissä,
siksi istumme tovin hiljaa,
katsomme pellolle
taivaan rantaan,
kuinka tuuli puhaltaa viljaa.

Pappani kepillä köpöttää,
minun lötköjä jalkoja tähän,
Sitten me könytään seisomaan,
ja halataan miehet vähän.

Rataa rataa samaa rataa..

Ralli rataa, samaa rataa,
Villen kanssa hyvää pataa…

Mustaa rataa, mikro rataa,
pojat kiertää samaa rataa.

Joskus minä poika ajan,
kierrän ajanotto majan.

Parhaan ajan otan kyllä
mikroajopuku yllä.

Kypäräni vielä kiiltää,
aika-ajon ykköseksi liitää.

Suuren pokaalinkin vielä saan,
kirjahyllyyn asumaan.

Siinä pokaalissa lukee Jussi,
ja pystin vieressä on tilipussi.

Sana-leikki

Rintaliivit ovat äidin varuste.
Pyörätuoli taasen avustuksen peruste.
Kuulolaite antaa äänen korvalle.
Minttumauste maun hienon lihalle.

Kalakukko,
pesupussi.
näitä miettii yhä Jussi.
kanttarelli,
kuravelli,
karamelli,
karuselli,
ne sanoilla mua helli.

Pieni

Tässä tuolissa olen pieni,
pienempi kaikkia muita.

Näillä jaloilla olen hidas,
vaikka tavoittelen kuita.

Näillä käsillä kyllä kelaa,
mutta tarvitsen niin muita.

Näillä korvilla kyllä kuulen,
miten tuuli tuutii puita.

Näillä silmillä minä katson,
miten toiset säälii lasta.

Kun isoksi pojaksi kasvan ,
ehkä ymmärrän sen vasta.

Jos en olisi

Jos en olisi syntynyt tähän
elämään vammaisena.
Minkälainen peli-poika
olisi mun terve minä.

Jos en olisi vammaa saanut,
mua terveeksi mainita voisi.
Mutta mitä se sitten
on terve olla?
Onko se vammainen
pelkkä nolla?

Kuka sen määrää
mikä on hyvä.
Kun minusta tykkää
koko kylä.